Juhannukset oli tuli ja meni. Mitä tuli tehtyä? Nautittua elämästä syömisen ja juomisen merkeissä. Sitten oli se karu hetki edessä kun hyppäsin vaa'alle ja totesin, että sama meininki ei voi enää jatkua. Kaivoin polkupyörän varastosta esille ja olen tällä viikolla käynyt joka päivä polkemassa hiljakseen. Joka kerta aina hieman pidemmälle, mutta silti rauhallisesti, etten revi paikkoja auki. Tukiliivi vyötärön seudulla pitää myös huolta siitä, että kylmä ei ainakaan tule. Kotona vaan heti huolellisesti pesulle, ettei haavat tulehdu.
Leikkauksesta on nyt kuusi viikkoa ja kahden viikon ajan olisi vielä kielto nostaa mitään raskasta (en pääse kuntosalille), joten johonkin se energia pitää kuluttaa. Tikkien poiston jälkeen luulin menettäväni järkeni kutinan vuoksi. Haavat alkoivat kutiamaan järjettömän paljon ja niitä kun ei voinut raapia! Kosteusvoide pelasti muutaman päivän kuluttua tuosta ongelmasta. Tunto ei ole vielä alavatsan seudulle palautunut ja kosketus tuntuu vain inhottavana paineena vatsan pohjassa. Mutta olen äärimmäisen tyytyväinen kyllä nykyiseen mahaani! Napa näyttää vähän hassulta, ihan kuin yhdestä kohdasta olisi tikit auenneet liian aikaisin, mutta aion sanoa siitä syksyllä jälkitarkastuksen yhteydessä. Jahka saan juhannuskilot karistettua niin ehkä sitten saan sitä kuvaa otettua. Tällä hetkellä haava jo kiinni ja siisti, tosin kovin punainen. Luin jostakin, että neljännen viikon jälkeen leikkauksesta haavat ovat rumimmillaan.
Nyt en malta enempää kirjoitella sillä tuolla ulkona on ehkä kaunein kesä pitkään aikaan ja siellä on niin ihanaa liikuskella!
