Tick tock...

Sain varattua konsultaation Kotkaan yksityiselle plastiikkakirurgille. Nyt ei voi muuta kuin odottaa. Kahden viikon päästä sitten sovitaan mitä tehdään ja milloin... jos tehdään(=jos saan pankista lainaa). Tuntuu että aika olisi jumahtanut paikoilleen. Haluaisin jo päästä operaatioon ja saada tämän asian alta pois. Motivaatio painon säilyttämisen kanssa tuntuu romahtaneen ja herkut maistuisi, koska en tunne oloani hyväksi. Haluaisin myös, että tuo pakkanen laskisi ja tiet sulaisivat. Sitten alkaisin taas juoksemaan. Salilla käyminen toisaalta tukee enemmän tavoitettani saada lihaksikkaampi kroppa, mutta nyt tuntuu että haluan vain juosta. Siinä tuntee konkreettisemmin polttavansa rasvaa ja ajatukset tyhjenee sekä olo virkistyy. Salin jälkeen on lähes aina piesty (mutta toki tyytyväinen) olo. Mutta ääääh haluan nää nahkat pois. Se on ainoa asia mitä pystyn tällä hetkellä ajattelemaan ja se tekee minut hulluksi. Se minusta tällä kertaa.

Luin jostain Helsingin sanomien liitteestä siitä, että nykyistä suomalaisen naisen "normaali"-kokoa pitäisi muuttaa suuremmaksi. Ymmärrän kyllä että nykyään ylipainoisia on enemmän kuin aiemmin. Ja tiedän itse entisenä lihavana sen, kuinka musertavaa on kun ei koe olevansa normaalin kokoinen. En sinällään näe huonona sitä, jos vaatekauppojen tarjontaa suurennetaan kokojen puolesta. Mutta en haluaisi myöskään antaa ihmisille sitä uskoa siitä, että on tervettä olla isompi. Ylipaino kuitenkin tuo enemmän terveysriskejä mukanansa. En isona ollessani tajunnut voivani huonosti. Tai pikemminkin en tiennyt, että voisin voida paremminkin. Laihduttuani itselläni parani yleiskunnon lisäksi muunmuassa unenlaatu, mielenvirkeys ja vatsan toiminta. Jos voisin, haluaisin auttaa ihmisiä heräämään siihen miten roskaruoka ja liikkumattomuus vaikuttaa omaan elämän laatuun.

Heart healthy foods

Terveelliset elämäntavat opitaan kotona omilta vanhemmilta. En tiedä miten neuvolat auttavat tässä asiassa tuoreita vanhempia. Kehotetaanko vanhempia opettamaan lapsiaan alusta asti, siitä miten ja mitä tulee syödä. Paljonko saat pelata videopelejä ja leikitkö ulkona. Jos olet hyvällä tuurilla kasvanut niin, että kasvikset maistuvat ja roskaruoka ei järin viehätä, niin se asia saattaa korjaantua siinä vaiheessa kun muutat kotoa pois. Ruoka on kallista. Terveellinen ruoka on vieläkin kalliimpaa ! Suomessa ruoan hinta ei  kannusta ihmistä elämään terveellisesti. Jos on valittava syötkö viikon budjetin yhdessä ateriassa (esim. salaattia ja kanaa) vai syötkö koko viikon nuudeleita ja esim. tarjouksessa olleita eines hampurilaisia, niin valinta ei ole kovin vaikea. Sitten ihmetellään kun Suomen kansa on niin ylipainoista. Lehdet huutavat nykyään kaikkia laihdutusvinkkejä. Syö säännöllisesti. Syö salaattia. Syö pähkinöitä. Syö kanaa, kalaa, porkkanaa, parsakaalia, raejuustoa.. syö syö syö. Entä jos ei ole rahaa syödä noin? En ymmärrä politiikasta tai verotuksesta ja näistä päättävistä tahoista mitään, mutta ymmärrän, että Suomessa ei ole halpaa elää terveellisesti. Nostetaan veroja, kiristetään palkkoja, viedään työpaikkoja ja tuhotaan ostovoimaa. Homma toimii kuin jäätynyt junan vessa. Itse tein tietoisesti sen valinnan, että haluan elää näin ja kohdella kehoani paremmin. Koen sen lompakossani joka kerta kun käyn kaupan kassan lävitse ja maksan itseni kipeäksi terveydestä. Maksan siitä, että saan käydä hyvällä kuntosalilla. Pian saan maksaa nahkojen poistosta, palkinnoksi laihtumisesta. Pitääkö kaiken olla niin järjettömän kallista?

Jos joskus keksin ratkaisun siihen, mikä saisi ihmisen automaattisesti syömään ja elämään terveellisemmin (sen lisäksi, että siihen olisi varaa) niin haen maailman presidentin virkaan. 

Ulkona sataa lunta, joten siirryn tekemään aurinkotanssia. Tule jo kevät !

Ready set start! .... again.

Flunssaa on potkittu nyt ja on aika lähteä liikenteeseen... taas. Tuntuu aina siltä kuin alottaisi tyhjästä kun on pari viikkoa makoillut sohvan pohjalla ja vain syönyt. Todella syönyt. Täytyy myöntää että syöminen lähtee minulla helposti hanskasta, vaikka ihmiset tuntuvat olettavan että syön nykyään terveellisesti 24/7. Pakko tuottaa pettymys, mutta minäkin herkuttelen toisinaan. Sitä varten pitää liikkua entistä ahkerammin ja koettaa syödä vähintään arkipäivien ajan viisaasti, jos myös mahdollista niin yli viikonlopunkin. 

Mutta siitä liikkumisesta! Sairastelujen jälkeen on aina parasta lähteä liikenteeseen mahdollisimman maltillisesti. Viime vuonna uusin flunssani kolme kertaa peräkkäin, kun aina toivuttuani aloitin vetämällä tervehtymisen kunniaksi rankan salitreenin. Tämän vuoksi aloin viikonloppuna tsemppaamaan itseäni, että nyt alkaa taas aamuaerobiset ja herään extra aikaiseen, jotta ehdin käymään lenkillä ennen töiden alkua. Herättyäni katsoin lämpömittaria ja sen näyttäessä - 20 astetta, päästin muutaman valitun sanasen ja suunnittelin jo sänkyyn takaisin ryömimistä. Mutta kun viikonloppuna pitäisi mennä bikinit päällä bilettämään kylpylään Wonder-tapahtumaan, niin tämä ei ollut vaihtoehto. Ei muuta kuin koirat takapihalle pikaisesti ja sen jälkeen päätös, että lähden lenkille yksin. Toinen koirani on kovin arka pakkaselle ja siksi en raaskinut heitä ottaa mukaan. Vaatetta päälle sata kerrosta ja ajattelin ensin kylmyyden takia tekeväni vain 15-20 min kävelyn. Lenkki venähti 50 min mittaiseksi kun siellä tarkenikin kohtuullisen hyvin. Töiden jälkeen kotona kevyttä jumppaa (kesto n. 45min) . Suunnittelin myös, että menisin tänään illemmalla lenkille koirien kanssa, jos pakkanen on sopiva. Salille suuntaan sitten kun on vähän pohjakuntoa herätelty.

Yksi asia mitä odotan innolla on taas tanssitunneille pääseminen. Missasin kahden viikon tanssit sairastellessa. Tanssin street/hiphopia sekä viikonloppuisin showtanssia. Jos tekisin vähemmän töitä ja kävisin harvemmin salilla, niin kävisin ehdottomasti useammalla tanssitunnilla. Minua harmittaa kovin se, että Kotkassa ei järjestetä tankotanssia. Olen käynyt pari kertaa sitä kokeilemassa ja pidän siitä todella. Tanssi on hauskaa ja vapauttavaa, sekä kaiken lisäksi mahtava liikuntamuoto ! Olen tanssinut nuorempana street dancea 6 vuotta ja nykytanssia 2 vuotta. Ehdin vuoden verran kokeilla myös kilpatanssia, mutta se katkesi siihen kun nilkkani nyrjähti ja toipumiseni aikana tanssiparini oli määrätty toiselle tytölle. Painoni noustua en enää rohjennut jatkaa tanssia, mutta muutettuani takaisin Kotkaan (laihtuneena),  eräs ystäväni joka opetti tanssia silloin, suostutteli minut ryhmäänsä tanssimaan. Kyllähän minä hetken nolostelin sitä, että ryhmä oli täynnä itseäni 10-vuotta nuorempia, mutta ajan kanssa totuin sinne. Tanssi on mielestäni ehdottomasti kaiken ikäisille. Oma tanssikouluni tarjoaa myös nykyisin aikuistanssia jos ei halua nuorempien sekaan mennä.

Sain tänään varattua ajan plastiikkakirurgille konsultaatioon ensikuun alkupuolelle. Vähän jännittää jo valmiiksi, koska nyt tiedän, että tämän konsultaation jälkeen alkaa oikeasti tapahtua. Se innostaa minua myös taas liikkumisien ja syömisien kanssa. Kun saan sen projektin vedettyä loppuun, voin viimein ruveta tekemään personal trainerin työtäni täydellä teholla, miettimättä jatkuvasti sitäkin, että onko maha-nahka housuissa vaiko rumasti esillä. Toisinaan mieleni tekisi sellaisina hetkinä huudahtaa, että olen laihtunut ja siksi kannan "vararengasta." Viimeistään reilun vuoden päästä kesällä kehtaa jo bikineissä mennä rannalle kesällä tuntematta pienintäkään häpeää. Elämä on elämisen arvoista kun on tavoitteita, jotka on saavutettavissa. Olkootkin sitten vaikka pinnallisia, kuten minun tapauksessani. Auringon paistaessa mennään kohti kevättä ja lämpimämpiä ilmoja (ja sulia teitä jotka suorastaan huutavat juoksemaan taas :) )