Flunssaa on potkittu nyt ja on aika lähteä liikenteeseen... taas. Tuntuu aina siltä kuin alottaisi tyhjästä kun on pari viikkoa makoillut sohvan pohjalla ja vain syönyt. Todella syönyt. Täytyy myöntää että syöminen lähtee minulla helposti hanskasta, vaikka ihmiset tuntuvat olettavan että syön nykyään terveellisesti 24/7. Pakko tuottaa pettymys, mutta minäkin herkuttelen toisinaan. Sitä varten pitää liikkua entistä ahkerammin ja koettaa syödä vähintään arkipäivien ajan viisaasti, jos myös mahdollista niin yli viikonlopunkin.
Mutta siitä liikkumisesta! Sairastelujen jälkeen on aina parasta lähteä liikenteeseen mahdollisimman maltillisesti. Viime vuonna uusin flunssani kolme kertaa peräkkäin, kun aina toivuttuani aloitin vetämällä tervehtymisen kunniaksi rankan salitreenin. Tämän vuoksi aloin viikonloppuna tsemppaamaan itseäni, että nyt alkaa taas aamuaerobiset ja herään extra aikaiseen, jotta ehdin käymään lenkillä ennen töiden alkua. Herättyäni katsoin lämpömittaria ja sen näyttäessä - 20 astetta, päästin muutaman valitun sanasen ja suunnittelin jo sänkyyn takaisin ryömimistä. Mutta kun viikonloppuna pitäisi mennä bikinit päällä bilettämään kylpylään Wonder-tapahtumaan, niin tämä ei ollut vaihtoehto. Ei muuta kuin koirat takapihalle pikaisesti ja sen jälkeen päätös, että lähden lenkille yksin. Toinen koirani on kovin arka pakkaselle ja siksi en raaskinut heitä ottaa mukaan. Vaatetta päälle sata kerrosta ja ajattelin ensin kylmyyden takia tekeväni vain 15-20 min kävelyn. Lenkki venähti 50 min mittaiseksi kun siellä tarkenikin kohtuullisen hyvin. Töiden jälkeen kotona kevyttä jumppaa (kesto n. 45min) . Suunnittelin myös, että menisin tänään illemmalla lenkille koirien kanssa, jos pakkanen on sopiva. Salille suuntaan sitten kun on vähän pohjakuntoa herätelty.
Yksi asia mitä odotan innolla on taas tanssitunneille pääseminen. Missasin kahden viikon tanssit sairastellessa. Tanssin street/hiphopia sekä viikonloppuisin showtanssia. Jos tekisin vähemmän töitä ja kävisin harvemmin salilla, niin kävisin ehdottomasti useammalla tanssitunnilla. Minua harmittaa kovin se, että Kotkassa ei järjestetä tankotanssia. Olen käynyt pari kertaa sitä kokeilemassa ja pidän siitä todella. Tanssi on hauskaa ja vapauttavaa, sekä kaiken lisäksi mahtava liikuntamuoto ! Olen tanssinut nuorempana street dancea 6 vuotta ja nykytanssia 2 vuotta. Ehdin vuoden verran kokeilla myös kilpatanssia, mutta se katkesi siihen kun nilkkani nyrjähti ja toipumiseni aikana tanssiparini oli määrätty toiselle tytölle. Painoni noustua en enää rohjennut jatkaa tanssia, mutta muutettuani takaisin Kotkaan (laihtuneena), eräs ystäväni joka opetti tanssia silloin, suostutteli minut ryhmäänsä tanssimaan. Kyllähän minä hetken nolostelin sitä, että ryhmä oli täynnä itseäni 10-vuotta nuorempia, mutta ajan kanssa totuin sinne. Tanssi on mielestäni ehdottomasti kaiken ikäisille. Oma tanssikouluni tarjoaa myös nykyisin aikuistanssia jos ei halua nuorempien sekaan mennä.
Sain tänään varattua ajan plastiikkakirurgille konsultaatioon ensikuun alkupuolelle. Vähän jännittää jo valmiiksi, koska nyt tiedän, että tämän konsultaation jälkeen alkaa oikeasti tapahtua. Se innostaa minua myös taas liikkumisien ja syömisien kanssa. Kun saan sen projektin vedettyä loppuun, voin viimein ruveta tekemään personal trainerin työtäni täydellä teholla, miettimättä jatkuvasti sitäkin, että onko maha-nahka housuissa vaiko rumasti esillä. Toisinaan mieleni tekisi sellaisina hetkinä huudahtaa, että olen laihtunut ja siksi kannan "vararengasta." Viimeistään reilun vuoden päästä kesällä kehtaa jo bikineissä mennä rannalle kesällä tuntematta pienintäkään häpeää. Elämä on elämisen arvoista kun on tavoitteita, jotka on saavutettavissa. Olkootkin sitten vaikka pinnallisia, kuten minun tapauksessani. Auringon paistaessa mennään kohti kevättä ja lämpimämpiä ilmoja (ja sulia teitä jotka suorastaan huutavat juoksemaan taas :) )
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti