Lukuja

Tänään olenkin ollut ihan täpinöissäni. Aamulla en meinannut malttaa odottaa konsultaatio aikaa ja vaan tuijottelin kelloa ja jännitin koko tapaamista. Se meni kuitenkin hienosti ja lääkäri tarjosi minulle parempia ratkaisuja kuin mitä olin itse ajatellut. Positiivinen fiilis jäi, vaikka kallista tuo tuleekin olemaan. Mutta omaan hyvinvointiin sijoittamista tämäkin. Viikonlopun päätin pureskella asioita, mutta ensiviikolla kyllä varaan ajan leikkaukseen ja sitten tämä "mahareppu" lähtee. Ennen kesää haluan tämän operaation hoidettavan, tosin vasta tanssikoulun kevät esityksen jälkeen. Abdominoplastia on siis kyseessä ja myöhemmin olisi tarkoituksena leikata vielä reisien löysä nahka. Niistä oli lääkärin mukaan varaa vielä sulatella vähän rasvaa. Tämän innoittamana menin salille tekemään järrrjettömän rankan treenin hymyssä suin. Tämä antaa kyllä uutta puhtia treeneihin, varsinkin kun liikuntakielto tulee olemaan melkoisen pitkä leikkauksen jälkeen.

Palataan kuitenkin vielä hetkeksi lääkärin tapaamiseeni. Se tunne kun lääkäri kysyi miksi olen hakeutunut hänen juttusilleen ja pääsin jälleen toteamaan painon pudotuksestani. Ensimmäinen kysymys, kuten aina, oli jälleen "miten sinä sen teit?" ja lääkärin leuka tipahti alas kun sanoin, että rehellisesti liikkumalla ja ruokavaliota muuttamalla. Luulen, että yhä useampi ihminen hakeutuu noihin korjausleikkauksiin jos laihdutus on tapahtunut vatsalaukun ohitusleikkauksen/kuristuksen minkä lie jälkeen. Minun  lukuni on 45 kiloa. Sanoessani sen, se tuntuu vain numerolta mutta kun sitä rupeaa enemmän miettimään niin on se aika mielettömän paljon. Kun totesin että projektiin meni kolme vuotta ja paino on pysynyt samalla haarukalla kaksi vuotta, niin se silti aina säväyttää vähän itseänikin. Onko tähän vieläkään itse lopulta tottunut? Jokaikinen aamu herätessäni katson peilistä itseäni varmistaakseni, että tämä olen minä nyt. Ja aina vähän hämmästyn.

Kevät saapui kynsiini

Tänään postista tipahti myös uusi Muscle & Fitness Hers. Tykkään lukea muitakin urheiluun ja hyvinvointiin keskittyviä lehtiä sekä artikkeleita, koska niistä saa uutta inspiraatiota ja motivaatiota liikkumiseen. Niissä on usein myös hyviä ruokavinkkejä.  Päivän oma vinkkini olkoon tänään ruokailun säännöllisyys. Jos syöt liian harvoin niin aineenvaihduntasi hidastuu. Ruokailuvälien tulisi olla 2-4 h, optimaalisin olisi noin 3 h. Muista syödä aina jotain, ottaen mielellään myös laatu huomioon, eikä oteta energiaa suklaapatukasta tai karkista. Itselläni kulkee aina käsilaukussa proteiinipatukka mukana täpärien tilanteiden varalta.

Loin tämä blogin innostaakseni muita, mutta ennen kaikkea tein sen myös itseäni varten. Että en ajattelisi oman projektini olevan ohitse, vaan aina läsnä, tälläkin hetkellä. Luku 45 on se, josta pidän kiinni. Sitä ei enää koskaan oteta takaisin. Tämän asian julki tuominen auttaa minua tässä tavoitteessa. Jos kiloja nyt pari putoaa, niin putoaa mutta takaisin ei enää kerrytetä. Repsahdusten (omassa tapauksessa "romahdusten") jälkeen härkää tartutaan jälleen sarvista kiinni ! Oma elämä pitää ottaa haltuun nyt.