Elämä voittaa taas

Kolme päivää olivat todellakin ne pahimmat. En päässyt sängystä ylös, enkä sänkyyn omin avuin. Ruoka toimitettiin sänkyyn ja särkylääkkeitä taisin nappailla kuin karkkia. Ensimmäinen suihkussa käynti ilman tukiliiviä oli kyllä melkoinen. Heikkohermoisena meinasi taju lähteä, kun oli niin karua katsottavaa nuo haavat, enkä uskaltanut edes yrittää seisoa suorassa. Muutaman metrin kävelykin kotona sai jo haukkomaan happea hengästymisestä ja puhuminen oli rankkaa. Mutta viikon kuluttua leikkauksesta pääsin jo seisomaan suorassa, vaikka tietysti pientä kiristystä tuntui, sekä tuntuu edelleen. Kaksi päivää sitten kävin ensimmäistä kertaa kävelemässä. Alle 1 km matkan köpöttelin hiljaa vanhempieni työpaikalle, josta sain kyydin takaisin kotiin, koska se matka olikin yllättävän raskas! Seuraavana päivänä sama reissu, mutta sitten sain jo vähän reippaammin tossua toisen eteen. Kohtahan tässä ollaan taas matkalla kohti teräksistä kuntoa!

Veljen häät 2012

Olen kotona puuhastellut, pessyt pyykkiä, nyppinyt voikukkia takapihalta voikukkaraudalla ja vähän järjestellyt paikkoja. Pientä liikkeessä pysymistä, jotta kiinnikkeitä ei pääse kehittymään. Jouduin jo kerran pyytämään leikkaussihteeriltä lyhyempää tukiliiviä, kun vanha painoi istuessa kovasti jokapaikkaan. Onneksi siellä ollaan todella ymmärtäväisiä silloinkin kun soitan, että mitä ihmeen patteja ihoni alla on (kudosnestettä, joita tulee aina leikkauksen jälkeen, mutta sulaa itsestään ajan kanssa pois). Tikit poistetaan 13.6. Haavan keskellä olevat ovat itsestään sulavia ja vain reunimmaiset poistettavia. Olen pariin kertaan pyörinyt peilin edessä ja ihaillut, oikeasti ihaillut massuani. Ensimmäistä kertaa elämässäni voin sanoa niin, tuntuu muuten aikas hyvältä! Se ei enää ole löysä nahkareppu vaan pieni söpö kumpu. Tietysti on turvotus ja arvet sekä ihoteipit. Napani on myös aika karua katsottavaa mutta ajan kanssa se siitä tasoittuu. En malta odottaa, että pääsen tukiliivistä ja tikeistä eroon! Tavoitteeni on näyttää hyvältä eräässä kesämekossa, mihin olen ristipistoilla tehnyt prinsessa Zeldan (pelihahmo) selkään. Kyllä, olen myös pelinörtti.

Talvella on sitten reisien vuoro, mutta sitä en aio edes ajatella vielä. Onneksi tästä parantuminen tapahtuu nopeammin kuin kuvittelin, joten en aio turhaan pelätä sitä operaatiota niin paljoa. Käsivarsien nahkat aion jättää leikkaamatta, sillä haavena on saada sen verran käsivarsiin(kin) lihasta, että nahka ei häiritse. Pianhan tässä pääsee jo taas treenailemaan! Tai... 4 vko päästä voin alkaa haaveilemaan treenaamisesta. Mutta kuitenkin. Ulkona on kesä ja aurinko paistaa ja mahareppu on poissa. Elämä on ilo!